Lauantai aamun mietteitä

25.11.2017

Huomenta taas. Herätessäni tänään aamulla ja katsoessani ikkunasta ulos olin vähän pettynyt. Se lumi jota torstaina ja perjantaina satoi, niin oli siitä suurin osa sulannut eilisen vesi sateen johdosta pois.

En ole mikään talvi-ihmminen omasta mielestäni mutta olin jo ehtinyt suunnitella täksi aamuksi pientä hiihtolenkkiä. Olen monen vuoden tauon jälkeen ostanut itselleni hyvät varusteet ja kahtena talvena niitä olen päässyt testaamaan, ja innostuin kyllä. 

Hiihtäminen ilman mitään kilpailua onkin tosi mukavaa. Sitä voi vaikka kuunnella hiihtäessä musiikkia, tai äänikirjoja tai sitten nauttia ihan luonnon omista äänistä. Meillä on hiihtoladut ihan lähellä keskustaa ja ne loistavasti pidetään kunnossa on sinne ilo viedä omia asiakkaitakin hiihtämään. On se vaan niin kivaa ensin siinä auton vieressä laittaa sukset jalkaan ja silleen vähän liikutella jalkoja edes takaisin ja miettiä " osasinko nyt voidella hyvin" ja kun se pienen haparoinnin jälkeen lähtee luisuun niin olenkos vähän ylpeä kun ei tökkää eikä lipsu vaan luistaa hyvin, voi lähteä nolostumatta kiertämään lenkkiä. 

Suksien voitelu on pieni asia,mutta oleellisin asia tietenkin tekniikan jälkeen. Jos voitelu ei onnistu ja myönnät sen vasta kun olet puolessa välissä 20 km lenkkiä, niin se vie nautinnon koko hiihtolenkistä ja ehkä koko loppu päivästä. Mutta tähänkin voi oppia. Olen seurannut hiihtäviä ihmisiä ja näin havannoinut sitä miksi ja mihin se pito tulee ja tajunnut että jos voitelee pitoa liikaa niin lenkki jää lyhyeksi  :) 

Meillä on muitakin pieniä asioita jotka vaikuttavat suuresti. Olen lukenut Kon Mari-kirjaa ja vaikka siinä kerrotaan siivoamisesta ja tavara paljouden hallitsemisesta. Olen huomannut että sitä voi soveltaa  myös muuhun elämiseen. Se syy miksi luen sitä oli alun perin juurikin se tavara määrien hallinta. Olen ollut tyytyväinen ettei minulla ole niin paljoa tavaroita kun mistä tässä kirjassa puhutaan ja välillä ihan nauran " kuka tarvii 200 sukkaparia " .

Me pärjätään pienilläkin tavara määrillä ja kun tavaraa on ympärillä vähemmän olo on levollisempi. Pitäisi enemmän kierrättää ja kuluttaa loppuun esim. vaatteita ei jätetä lojumaan kaappiin vaan ne laitetaan kiertoon. Itse en millään raskisi heittää vaatteita pois vaan mielelläni jätän ne " kotivaatteiksi", nyt olen heittänyt ne pois kun ei kotivaatteita tarvi olla kaappi kaupalla kun kuitenkin päällä on aina ne samat gollarit. 

Kon Maritus antoi myös ajatuksen muuhunkin . Sitä ei kirjassa kirjoiteta mutta havahduin siihen miten yritän koko ajan vähentää negatiivista ajattelua ja löytää positiivista enemmän asioista. Pienillä eleillä voi saada ilon . Pieni asia kuin pitovoide suksen pohjassa on kumppanin, ystävän katsominen. Katse tuntuu hyvälle ja varsinkin jos siihen saa hymyn päälle. Voi katsoa salaa mutta parempi että se toinen sen huomaa. Kun katseet kohtaa se lämmittää molempien mieltä. Myös kosketus on hyvä juttu. Ei tarvitse aina istua sylityksin ja olla halailemassa kavereita mutta pienikin kosketus antaa lämpimän tunteen. Lapsia pitää silitellä ja helliä mutta kyllä se tuntuu kivalle kun ohi mennessä saa pienen hipaisun tai kun tapaa ystävän hän halaa tai kättelee. Elämässä on paljon pieniä asioita jotka tuovat meille iloa eivätkä ole tuottaneet kuitenkaan vaivaa.

Mukavaa viikonloppua, ulkoillaan ja levätään tulevaa viikkoa varten.